keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Annetaan luovuudelle tilaa









Etsiessäni varastosta hieman lisää pellavakankaita, löysin ihanan aarteen. Saima-muummon vanhan Valamo-rasian, jonka sisältä tulvahti avatessa huumaava laventelin tuoksu ja tuoksupussin päällä oli mummon vanha Camee-koru, jota olen pitänyt itseasiassa viimeksi häissämme, (melkein) tasan seitsemän vuotta sitten, sillä meillä on 7-v. hääpäivä ensiviikon alussa.

Paljon on kuulkaa mahtunut näihin seitsemään vuoteen. Iloja ja suruja... pettymyksiä ja unelmien täyttymyksiä.  Ja näinhän se varmaan menee suurilta osin meillä kaikilla, jotka elävät parisuhteessa :)

Anyway... jäin tässä miettimään näitä Saima-mummon askarteluja... ja  sitä, että ihan selkeästi nuo ihanat marjat tuon rasian päälle on liimattu jälkeenpäin jollain silloisella "decoupage" -tekniikalla, josta meillä ei ole tänä päivänä tietoakaan. Ei ollut varmaan 50 vuotta sitten kauniita serviettejä, joista leikata kuvia, eikä muuta kuin Erikeeperiä (tai jotain muuta liimaa) kiinnittämään kuvia (ehkä lehdistä leikkattuja). 

Minusta nämä marjat ovat hellyyttäviä, ja kertovat konkreettisesti sen, mitä olen monesti miettinyt: Mistä ihmeestä minä olen saanut tämän vimman tehdä kaikkea käsin, tuunata ja puunata, maalata, painaa kankaita ja ommella... Mummoltahan tuo on perimää!!! Tai oikeastaan molemmilta mummoilta...

Saima-mummoni oli todellinen elämän taiteilija ja käsityöläinen: hän teki hattuja, kutoi mattoja ja ompeli vaikka mitä ihanuuksia vanhalla poljettavalla Husqvarnallaan, joten nuo liimatut marjat eivät ole mikään ihmeellisyys hänen käsistään. Toinen mummoni, isäni puolelta, taas maalasi mitä kauniimpia posliineja... kunnes hänellä oli varaa hankkia kaikki kauniit posliinit kaupasta ja kaikki taideteokset muilta taiteilijoilta.

Luovia olivat siis molemmat, mutta kävikö tässä mummojen kanssa niin, että ylimääräinen raha aiheutti toisessa laiskuuden tai itseluottamuksen puutteen? Kokiko hän ihan oikeasti, että ostamalla saisi kauniimpaa? 

En tiedä vastausta tuohon, mutta itse puhun kaikkien käsityöläisten puolesta: Rakastan käsin tehtyjä asioita. Minulle niillä on paljon syvempi merkitys, kuin teollisesti tuotetuilla asioilla. Ne ovat niin paljon persoonallisempia!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja




Buddha tyynyn arvonta on päättynyt, ja onnetar suosi Annelia seuraavalla kommentilla:

Aivan ihana
Sopisi TorinKulman poikamiesboxiin kuin nenä päähän, toisen seuraksi. Kahdella mukana!
torinkulmalla@gmail.com


Onnea voittajalle ja kaunis kiitos kaikille osallistuneille!



Tyynyjä tulee nyt kuulkaa joka tuutista, kun olen levitellyt pellavia ja kangasvärejä ympäri kotia. Nämä  ja paljon muutakin tulee myyntiin ensiviikonloppuna järjestettävään Cafe Latten Kartanopäivään (klik).

Toivottavasti pääsette paikanpäälle fiilistelemään ihania käsitöitä ja treffaamaan mukavia käsityöläisiä :)







lauantai 13. syyskuuta 2014

Arvotaan Buddha







Jotta elämä ei kävisi aivan liian tylsäksi, niin meillä järjestetään taas pieni arvonta.

Löysin kaappien kätköistä tällaisen itsetehdyn pellavaisen tyynynpäällisen, johon olen painanut Buddhan kuvan. Koska harmaa pellava on nyt loppu, enkä saa tehtyä tälle enää kaveria, niin päätin arpoa tämän onnen-Buddhan ihan uuteen kotiin. 

Arvonnan säännöt ovat vanhat tutut:
Kommentoimalla tähän postaukseen saa yhden arvan
Blogin virallisille lukijoille jaetaan kommentin yhteydessä kaksi arpaa

Muistathan laittaa kommenttiisi, monellako arvalla olet mukana, sekä sähköpostisi, jotta saan sinuun sitten yhteyden, jos onni suosii :)

Arvonta alkaa nyt ja päättyy maanantaina (15.9) klo 24.00

Good luck for all of you :)


PS. Tässä arvotaan pelkkä tyynynpäällinen, ilman sisätyynyä. Koko on standardi, 40x40cm.

PPS. Toinen huippu-arvonta on meneillään Minnan ihanassa blogissa... sinne pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...